Muistan ku ootin innolla, että päästään muuttaan isompaan asuntoon, ja vieläpä rivitaloon. 1.12.2012 oli se päivä, silloin Saraki eleli vielä tyytyväisenä masussa. Kun vihdoin tuo päivä koitti, olin innoissani siitä että pääsisin taas sisustaan ja laittaan uuen kodin järjestykseen. Olin jopa suunnitellu kuinka kesällä laitan pihan hienoksi erilaisilla kukka-asetelmilla ja muilla härpäkkeillä.
Muistan myös vielä sen ensi tuoksun, joka meijän asunnossa oli pitkään. Se oli jotenki syksynen, vaikka joulukuuta elettiinki. Ilma oli synkkä eikä lunta ollu vielä tullu.
Reilu viikko ehittiin asua ja järjestellä uutta kotia, ku Sara ilmotti tulostaan. Kaikkia tavaroita ei oltu vielä ehitty saaha paikoilleen, mutta Antti hoiti sen asian sillä välin ku oltiin Saran kans sairaalassa.
Ensimmäiset pari kuukautta meni Saran pauloissa, enkä edes miettiny uutta kotia tai sisustamista. Silloin väsymys oli melko voitolla, koska Saralla oli tapana valvoa yöt. Parhaillaan neiti oli hereillä 9 tuntia putkeen, yöllä.
Nyt ollaan asuttu reilu vuosi tässä, ja on tullu aika sanoa heipat tälle "kodille". Ollaan Antin kanssa tultu siihen risteykseen, jossa lähdetään eri suuntiin. Oon yrittäny ettiä mulle ja Saralle uutta kotia, ja tänään itseasiassa käytiin iskän kans kattomassa yhtä. Se oli tosi kiva ja hakupaperikti jätin, nyt vaan ootella että tärppäis. :)
Mutta nyt ku tarkemmin miettii nii ei tämä meijän nykynen asunto ole ikinä tuntunu kodilta. Sellaselta johon haluais panostaa. Tykkään kyllä todella paljon ku on siistiä, mutta jotenki täällä on tuntunu siltä, että vaikka kuinka siivoaisit ei siltikään ole siistiä. Ja se on erittäin turhauttavaa ja uuvuttavaa... Toivonki nytte, että uuteen asuntoon muuttaessa ei tulis tuota samaista fiilistä.
Mulla on tuntunu jo pitkän aikaa jotenki ahistavalta asua tässä asunossa, enkä tiiä miksi.. Jotenki tuntuu tämä tuntuu nii synkältä, en tiiä.. joku tässä on mikä ei enää nappaa.... Sillä ootanki innolla, jälleen kerran, muuttoa uuteen valoisaan kotiin...
♥ Hanna
Ps. Ne jotka on huolissaan, nii ei hätää kyllä me Saran kans pärjätään. :)En myöskään ole viemässä Saraa keltään pois, vaikka me ei enää Antin kanssa yhessä oltaiskaan yhessä. Kaikki mummit ja papat ja isomummit saa nähä Saraa niin paljon ku haluavat ! Ja toivonki sitä että Sara sais viettää aikaa teijän kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti