*
*
*
En oo ikinä ollu mikään langanlaiha.
Mulla on aina ollu pömppömaha, milloin vähän pienempi, milloin taas vähän isompi.
Aina oon muka yrittäny laihuttaa.
En tykkää käyä julkisilla rannoilla uimassa, koska häpeän omaa vartaloa.
En tykkää käyä julkisilla rannoilla uimassa, koska häpeän omaa vartaloa.
Raskaana ollessa rakastin omaa vartaloa, jotenki se iso pallomaha oli vaan nii ihana. Silloin pitkästä aikaa tunsin itteni itsevarmaksi, raskausarvista huolimatta.. En todellakaan halunnu peittää sitä mahaa minkäänlaisten isojen kaapujen alle, vaan halusin käyttää vähän tiukempia vaatteita jotta se ihana masu erottuis.
Ku mejän Neiti vihdoin halus maailmaan, oli toisinaan haikeaa että se iso pallo hävis samantien. Mulla ei jääny semmosta pömpöttävää vatsaa, niinku monilla.
Koko raskauden aikana minun paino nous noin 8kg, ja sairaalaan jäi 11kg.
Silloin se sama itsevarmuus jatku, mikä oli alkanu heti mahan kasvettua.
Kuitenki jossaki vaiheessa väsyin sen verran, etten jaksanu paljoa kotoa lähtiä mihinkään, ja painoa alko kertymään. Silloin alko tulla se epävarmuus, eikä mitkään vaatteet enää näyttäny hyvältä.
Tänä päivänä oon kuitenki saanu pudotettua painoa 6kg, ja tunnen taas pientä itsevarmuutta.
Ehkä se nousee joskus vielä samalle tasolle, ku sillon raskauden aikaan :)
Olen kuitenki alkanu hyväksymään ne muutokset, mitä raskaus on tuonu tullessaan.
Lukiessani nuita Mami gogo:n kommentteja, yks lukija oli laittanu jotenki niin kivan viestin: "Mä oon aina sanonu et arpinen vatsani on ”rakkauden reppu” :)"
Tuo oli omalla tavallaan jotenki niin hauskasti ja ihanasti sanottu, että oli pakko lainata sitä tännekki !
Joten ehkä nyt kaivan itestäni sen itsevarmuuden siemenen ja paljastan oman "rakkauden reppuni" :)
♥Hanna
:) iiiihana minun kommentti päässy kiertoon :)
VastaaPoistamarjo